Olen iltaisin käynyt kissamme kanssa ulkoilemassa parhaimmillaan tunnista kahteen tuntiin näin kesäaikaisin. Nyt kun syksy ja talvi lähestyy, niin tuo ulkoilu vähenee. Se riippuu paljolti säästä. Vaikka ulkona sataisi kaatamalla vettä, niin herra on ainakin vietävä ulos saakka toteamaan tämä tilanne. Talvisin kun on surkeaa; sataa ja tuulee tai on kovaa pakkasta, niin tuo ulkoilu jää pikaiseksi. Vaikka kissallamme on hyvät varusteet, pitkähkö turkku ja hyvä fyysinen kunto lisättynä seuraavilla välineillä: sadetakki ja talveksi jopa tarvitatessa pomppa päälle, niin herra ei välillä ulkona paljoa viihdy. Taittaa olla vanhuus tulossa kun mukavuudenhalu voittaa. Joskus talvella menee minulla enemmän aikaa ulkovaatteita päälle laittaessa kuin kissan kanssa ulkona viihtyessä. Silloin tulee mieleen kesän lämpimät ja valoisat päivät. Kun on kurja keli ulkona, niin silloin voi tehdä vaikka yhdessä palapeliä sisällä.

Kävimme juuri hakemassa Vaaville kissaruttorokotteen seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Elänlääkäri kehui Vaavin kuntoa: "Mitä te syötätte kissallenne kun sen karva on näin loistavassa kunnossa?" Vastasimme: "Heinäsirkkoja".

Toinen homma mitä meidän kissamme Vaavi rakastaa on makailla erilaisissa laatikoissa. Pahvilaatikon koolla ei ole välilä. Hän yrittää ahtautua niihin siitä huolimatta.

Yksi paha, uusi harrastus hänellä on ja jonka takia hän saanut lempinimen "silppuri". Hän tykkää repiä näitä pahvilaatikkoja ja erilaisia sanomalehtiä ulko-oven vierestä olevasta lehtikorista. Välillä kun tulen töistä kotia, niin oven takana on melkoinen kasa silputtua paperia ja herra on ihan viattoman näköisenä vastassa ovella. Yhden kerran hän kerkesi silppumamaan minulta yhden laskun kun posti putosi oviluukusta lattialle ja hän oli aukaissut välioven. Onneksi tämä silppuaminen kohdistui laskussa niin, että ne tärkeimmät tiedot oli vielä luettavissa siitä laskusta.